Ruokapöydän tuunaus

Hei!
Pikkupostaus ruokapöydän uudesta elämästä. Ruokapöytämme kansi on tammea ja vuosien varrella se on öljytty muutamaan kertaan. En tiedä, miksi öljytty pinta muuttui epämiellyttävän nahkeaksi. Tällä kertaa päädyimmekin vahaan ja pinta sai myös uuden, tumman sävyn. Entinen pinta kun oli mielestämme "eiminkäänvärinen".
Näin se kesä kuuluu puuhastellessa...ja kuten kuvista näkyy, itse toimin piällysmiehenä. :)
- Soili

Aluksi pöydän pinta piti puhdistaa vanhasta öljykerroksesta ja se olikin homman työläin osa. Hiekkapaperi tukkeutui ja loppujen lopuksi vanha pinta rapsuteltiin siklillä puhtaaksi.

Pinta pestiin maalinpesuaineella.

Hiottiin vielä vähän ja pyyhittiin.

Vaha levitettiin pensselillä pitkin vedoin. Vaha kuivui todella nopeasti, ensimmäisn kerran jälkeen puun syyt näkyivät hyvin - mutta halusimme tuloksesta astetta tummemman ja siksi levitettiin vielä toinen kerros.

Vahana Liberonin puuvaha, väri "Muskotti".

...toinen kerros...

...ja valmista!

Lopputulos on himmeä, mattapintainen ja mielestämme onnistunut!

Mielensäpahoittaja - saako työpaikalla itkeä?

Hei!
Tämä postaus on erilainen. Ei kivoja kuvia, ei kivoja juttuja. Ajattelin pohdiskella työilmapiiriasioita (huh, mikä sanahirviö)...

Opiskelun ja lomien jälkeen olen palannut ns. entiseen työhöni. Olen ollut oikeastaan aina onnellinen siitä, että minulla on kiva työpaikka ja ihania työkavereita. Töihin on ollut mukava mennä!

Viime aikoina olemme pohtineet työilmapiiriä ja ihmissuhteita työpaikalla. Työelämän paineissa on tärkeää "puhaltaa yhteen hiileen" ja saada tukea työkavereilta.  Nyt joku sanoo, ettei työpaikalla tarvitse olla kivaa. Tarvitseepas! Ihminen viettää (voiko noin sanoa) työpaikallaan aikamoisen siivun elämästään ja koen tärkeänä sen, että työpaikalla ON kivaa.

Miksi sitten ei olisi? Hmmm...
Onko työpaikallasi ihminen, joka myrkyttää koko työyhteisön? Mitä asialle voidaan tehdä? Saako olla herkkä? Saako itkeä ja nauraa? Kuinka paljon pitää sietää? Saako valittaa? Saako olla luova? Pitääkö pelätä? Jännittääkö? Väsyttääkö? Syötättääkö? (..joo tänään tuplapala täytekakkua..)
Pitäisikö jaksaa aina olla hyväntuulinen? Saako pinna palaa?
Kahteen viimeiseen kysymykseen vastaan itse: ei ja kyllä - hyväntuulisuus kuitenkin tarttuu, samoin äksyily.
Työkavereiden ei tarvitse olla "bestiksiä", mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Vähättely ja ylimielisyys - niistä saan kyllä näppyjä. Ja se puhuminen: rakentava keskustelu, kaiken kiireenkin keskellä olisi ensiarvoisen tärkeää. Toisaalta on tosiasia, että kaikki eivät kykene keskustelemaan rakentavasti tai ylipäätään mitenkään.
Työpaikalla on usein yhtä monta mieltä kuin miestä -  olisiko se kuitenkin voimavara vai jyräävätkö vahvat ne heikommat?


Jaksoitkohan lukea loppuun asti?
Jos jaksoit - kiitos :)
-Soili

P.S. Otsikon mielensäpahoittaja en ole minä, en vain keksinyt parempaa otsikkoa... :)
P.S.2. Ainakin minun työpaikallani saa myös itkeä. Toivottavasti myös sinun.