Macarons - ja kuinkas sitten kävikään?

Hei!
Mikähän siinä on, että aina ennen juhlia täytyy kokeilla leipoa jotakin uutta ja erilaista. Nyt päädyin iki-ihaniin macaron-leivoksiin. Rohkea rokan syö, tiesin jo ennakkoon, että macaronsit ovat melko haasteellisia, mutta aina kannattaa yrittää. Ystäväni rohkaisemana ja neuvoja kuunnellen (kiitos Else) päätin siis ryhtyä tuumasta toimeen. Ohjeen nappasin Kinuskikissan sivuilta: klik.
Leipominen sujuikin ihan hyvin - muutama juttu matkan varrella oli, joihin kannattaa kiinnittää eritystä huomiota.
Jos siis aiot tehdä näitä suussa sulavia herkkuja, muista nämä: 
- valkuaisvaahdon koostumus on tärkeää: se ei saa olla liian kovaa
- mantelijauhe ja tomusokeri pitää siivilöidä todella sileäksi (meiltä löytyi sellainen "ronksutussiivilä", joka oli tähän tarkoitukseen tosi hyvä - kuvassa...)
- piirrä leivinpaperiin ympyrät, se helpottaa pursotusta
- kuivata pohjat puoli tuntia ennen uuniin laittoa
- irrota todella varovasti paperista

Meillä macaronsit onnistuivat yli odotusten! Täytteen tein Lime Curdista ja vaniljatuorejuustosta. Tosin leivoksista tuli hiukan liian suuria, joten paistoaikaa jouduin pidentämään.
Summa summarum: lakkiaisvieraat eivät kuitenkaan saa macaronseja, koska niitä pitäisi tehdä paaaaaljooooon... Ne ovat kuitenkin sen verran hitaita askarreltavia, että vieraille tarjotaan jotain ihan erilaisia pikkuleipiä. Hmmmm... mitähän tänään kokeilisi? ;)

- Soili

Ruusuja

Hei!
Juhlat nousevat, esikoinen saa valkolakin toukokuun viimeisenä lauantaina. Koska pitopalvelu hoitaa tällä kertaa tarjottavat, jää äidin vastuulle tilan koristelu. Tytär on valinnut väreiksi luonnonvalkoisen ja vaaleanpunaisen, joten mm. kattaus sävytetään noihin väreihin.
Olen aina tykännyt askartelusta ja nyt pääsenkin taas toteuttamaan itseäni. Sitä paitsi käsillä tekeminen on hyvää kuntoutusta kolme viikkoa sitten leikatulle ranteelle, joka yhä kipuilee... :(
No niin, siis asiaan! Löysin Pinterestin syövereistä jutun, jota halusin ehdottomasti kokeilla: suodatinpussiruusut. Ja sitten hurahdin! Tosi kivaa puuhaa ja lopputulos on mielestäni melkoisen aidon näköinen. Alla olevista kuvista näet, miten ruusut valmistuvat. Muutamien kokeilujen jälkeen liuku värjäsin ruusun terälehdet karamellivärillä, silloin lopputuloksesta tuli mielestäni paras. 
Tarvikkeiden lisäksi tarvitset hiukan sorminäppäryyttä, harjoittelua ja aikaa...
Minun ruusutarhani on vielä aika pieni, mutta lisää syntyy koko ajan ja onhan toukokuun loppuun vielä aikaa. :)
Katso video tästä!

Mukavaa viikonloppua!
- Soili

 

Lohipiirakka

Heips!
Meillä vietettiin viikonloppuna Äitienpäivän lisäksi mieheni syntymäpäivää. Juhlapöytään valmistin suolaiseksi leivonnaiseksi lohipiirakan. Piirakka on gluteeniton ja laktoositon.
On pikkuisen työläs tehdä, mutta ihan törkeän hyvää! :)
Ohje on muistaakseni Valion sivuilta ja tässäpä se:

POHJA

• 200 g voita
• 4 dl gluteenitonta jauhoseosta
• ½ tl suolaa
• 4 rkl vettä

TÄYTE

• 2 purjoa
• 3 rkl laktoositonta voita
• 400 g kylmäsavulohta

PÄÄLLE

• 1 dl hienonnettua tilliä
• 400 g laktoositonta valkosipulituorejuustoa
• 6 munaa
• ½ tl rouhittua mustapippuria

Nypi voin joukkoon kuivat aineet, lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi.
Kauli taikina uunipellin kokoiseksi levyksi (itse tein vähän pienemmän, matalareunaiseen vuokaan)
Valmista täyte: halkaise purjo, huuhtele hyvin, viipaloi ja paista voissa pehmeäksi. Jäähdytä.
Suikaloi lohi.
Levitä jäähtynyt purjoseos piirakkapohjan päälle. Lisää kirjolohisilppu. Yhdistä muut ainekset ja levitä täyte purjojen ja lohen päälle.
Paista +200 asteessa noin tunti.

P.S. Viimeisenä kuvana Joel Jyringin kortti (onnittelukortti murulle)... aika ihana, eikös? ;)

Mukavaa viikkoa!
- Soili

Tyynyjä, tyynyjä...

Hei!
Niin, siis koristetyynyjä. Niitähän ei voi olla koskaan liikaa - vaikkakin rakas mieheni on joskus hiukan eri mieltä... Meillä esillä olevien tyynyjen määrä on tasan kaksikymmentä, joskus niitä on kyllä ollut paljon enemmänkin.
Tyynyt ovat helppo ja edullinen tapa muuttaa sisustuksen ilmettä, niillä voi tuoda lämpöä, kodikkuutta, raikkautta....Meillä tyynyjä vaihdellaan vuodenaikojen ja fiilisten mukaan. Tyynynpäällisiä on kiva tuoda matkoilta, ne vievät vähän tilaa matkalaukussa ja ovat yleensä myös melko edullisia tuliaisia. Jos pitäisi joku lempimerkki sanoa, niin pidän kyllä kovasti Moltexin tuotteista ja H & M Homelta löytyy myös kivoja juttuja. Ompelen myös itse (tilauksestakin) tyynynpäällisiä - pellava on lempimateriaalini.  Vuosien saatossa on kertynyt myös koira-aiheisia gobeliinityynyjä, jotka ovat yleensä talvisin osa sisustusta. Tämän hetken sisustuksessa on maanläheisiä värejä ja pastellisävyjä. "Tyynymania" on tarttunut myös tyttäreen, jonka huoneessa nyt vedenvihreää ja mustavalkoista.
Tyynytarina päättyy tältä osin tähän ja täytynee keskittyä opiskeluun.
Mukavaa viikkoa!
- Soili

Sunnuntai-mietteitä

Hei!
Teimme aamulenkin tänä sunnuntaina upeassa kevätsäässä. Kierrettiin Vuoksen valleilta Valtionhotellin puistoon ja sieltä Mellonlahden poluille. Maisemat ovat reitillämme huikean hienot - miten sitä sokaistuukaan omille kotikonnuille eikä osaa aina arvostaa kauneutta, joka löytyy ihan lähiympäristöstä. Näin keväällä jokainen kukkiva kukka erottuu luonnossa ja valot ja varjot ovat erityisen ihania.
Tappiotta ei selvitty tästä lenkistä - aurinkolasini ovat nyt jossain metsän siimeksessä. Harmittaa kyllä vaikka olivatkin jo muutaman vuoden vanhat. Lasit ovat kuitenkin vahvuuksilla olevat, eivätkä siis ihan halvimmasta päästä. No, vahingolle ei voi mitään....
Elsa Koiranen sai juosta vapaana ja valeraskaudessaan se oli hiukan vallaton ja "korvaton" - kaikki vastaantulevat pikkukoirat olivat ilmeisesti sen kadonneita pentuja. Elsalla (Halesbern Scandi Dantalian) on ikää reilut kahdeksan vuotta, se on bernille jo korkea ikä. Iästään huolimatta Elsa on leikkisä ja luonteeltaan todella lempeä, viisas ja ihmisrakas otus.
Täällä Imatralla sunnuntain vietto jatkuu rauhallisissa merkeissä, ehkä suuntaamme vielä maaseudulle...
- Soili